Aina ajoittin mietin että miksi

Aina ajoittain sitä pohtii että miksi..

Tosiaan liityin pitkästä aikaa myös päihdelinkin keskustelupalstalle ajatuksena siellä kertoa omasta tilanteesta ja saada siellä vertaistukea muilta pelaajilta ja samalla jaoin myös tämän blogin osoitteen. Todetakseni että eipä ois kannattanut..

Siellä sain kommenttia et miksi pitää luoda sisältöä joka on selkeästi tekoälyn luomaa ja varmasti huijaus tai järjestön luoma tempaus! 

Noh eipä se nyt kuitenkaan ole vaan ihan yksityishenkilönä täällä kirjoittelen, en ole huijari enkä työskentele missään järjestössä ja sanat joita tänne suollan tulee omasta suustani. Tietysti on myös totta että tekoälyä olen käyttänyt kun olen kuvia luonut koska en ole valmis tulemaan vielä omalla naamallani ulos tämän riippuvuuden kanssa.

Mutta toisaalta olin tähän p**** kommentointiin jo varautunut niin eipä mitään annetaan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Toivottavasti kommentoijalle tuli hyvä mieli ja oma harmitus helpotti kun sai kommentin kirjoitettua! 

Teen tätä ihan oman toipumisen tueksi enkä tästä pennin jeniä saa rahaa joten sinällään et kommentilla aiheuttanut muuta kun pienen harmituksen ja ajatuksen että mikä ihme meitä ihmisiä vaivaa kun aina pitää olla sanomassa, pätemässä sekä harmistumassa jos joku jotain yrittää ja haluaa jotta pääsisi peliriippuvuudesta eroon!! Jotenkin uskoin että peliriippuvuuden vertaisryhmässä ei tätä joutuisi kohtaamaan mutta olinpa siitäkin väärässä ja tulipa sekin koettua.

Ja vielä kommentoijalle p.s kommenttisi ei vaikuttanut et saanut minua pelaamaan 😅

Terkuin hieman jopa huvittunut ja ihan aito ihminen Anna






Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ajatuksia vertaistuesta... Onko siitä oikeasti apua vai..

Vertaistuki – voima vai kuormitus? Kun päätin alkaa kirjoittaa peliriippuvuudesta päiväkirjaa, ajattelin sen olevan voimavara toipumisessa. Kirjoittamisen kautta toivoin ymmärtäväni paremmin omia ajatuksiani ja löytäväni vastauksia siihen, miksi alun perin aloin pelaamaan ja miksi jatkoin sitä näihin päiviin asti. Ensimmäiseksi loin blogin. Ajattelin kirjoittaa sinne omaksi ilokseni, mutta pian huomasin pohtivani, että peliriippuvuushan on edelleen tabu. Siitä ei juuri puhuta, vaan asia pidetään piilossa. Peliriippuvaista ei aina ymmärretä, usein kuulee kommentteja tyyliin: ”Miten ihmeessä olet ajautunut velkoihin pelaamisen takia? Ota nyt itseäsi niskasta kiinni.” Mutta peliriippuvuus on sairaus, aivan kuten alkoholismi tai vaikkapa verenpainetauti.  Avun saaminen tähän ongelmaan ei aina ole ollut kovin helppoa, vaan on ollut ajoittain todella vaikeaa. Tiedän tämän, koska olen paininut asian kanssa parikymmentä vuotta ja yrittänyt hakea apua useammastakin eri paikasta ja monia ke...
Lue lisää

Kun pelaaminen alkoi – ja miten se vei kaiken

Kuva
  Kun pelaaminen alkoi – ja miten se vei kaiken Haluan kertoa avoimesti tarinani, koska uskon, että rehellisyys voi auttaa sekä itseäni että muita saman asian kanssa kamppailevia. Olen 38-vuotias työssäkäyvä nainen Etelä-Suomesta. Ulospäin elämäni näyttää tavalliselta: vakituinen työ, maisterin tutkinto, keskituloiset tulot. Mutta pinnan alla on vuosien taistelu peliriippuvuuden kanssa – taistelu, joka on vienyt minut äärirajoille. Ensiaskeleet pelaamiseen Kaikki alkoi jo teini-iässä. Olin 15-vuotias, kun tutustuin kauppojen rahapeliautomaatteihin. Pelaaminen oli silloin satunnaista ja summat pieniä, mutta se toi jännitystä ja pakoa arjesta. En ymmärtänyt, että tämä oli ensimmäinen askel kohti riippuvuutta. Kun täytin 18, löysin nettikasinot. Se oli käännekohta. Pelaaminen ei ollut enää satunnaista hupia, vaan siitä tuli pakkomielle. Nettikasinoiden helppous ja nopeus veivät mukanaan, ja pian kuvioon astuivat pikavipit. Velkaantuminen alkoi, ja hallinta katosi. Ensimmäinen romahdus...
Lue lisää

Kun velka vie yöunet – ahdistus, stressi ja selviytymiskeinot

Kuva
  Kun velka vie yöunet – ahdistus, stressi ja selviytymiskeinot Velkaantuminen ei ole vain numeroita taulukossa. Se on tunne, joka seuraa jokaista päivää – ja usein myös jokaista yötä. Kun velkaa on kymmeniä tuhansia euroja, ahdistus voi olla musertavaa. Haluan kertoa rehellisesti, miltä tämä tuntuu ja mitä keinoja olen löytänyt selviytymiseen. Ahdistus, joka ei hellitä Velka tuo mukanaan jatkuvan paineen. Se ei lopu siihen, että teet maksusuunnitelman. Se jatkuu, kun huomaat, ettei yhtälö ole mahdollinen: tulot eivät riitä, kulut kasvavat, ja jokainen lasku tuntuu painona hartioilla. Minun tilanteeni: Velkaa yli 120 000 € Tulot 3 200 €/kk Pakolliset menot + velkojen maksut = mahdoton yhtälö Kun lasken lukuja, huomaan olevani joka kuukausi miinuksella. Tämä tieto pyörii mielessäni yötä päivää. Stressi vie yöunet – herään aamuyöllä ja mietin, mitä tapahtuu, jos en saa sovittua pienempiä maksuja. Pelko ulosotosta ja häpeä epäonnistumisesta ovat jatkuvasti läsnä. Miltä tämä tuntuu? Se...
Lue lisää