Kun pelaaminen alkoi – ja miten se vei kaiken

 

Kun pelaaminen alkoi – ja miten se vei kaiken




Haluan kertoa avoimesti tarinani, koska uskon, että rehellisyys voi auttaa sekä itseäni että muita saman asian kanssa kamppailevia. Olen 38-vuotias työssäkäyvä nainen Etelä-Suomesta. Ulospäin elämäni näyttää tavalliselta: vakituinen työ, maisterin tutkinto, keskituloiset tulot. Mutta pinnan alla on vuosien taistelu peliriippuvuuden kanssa – taistelu, joka on vienyt minut äärirajoille.

Ensiaskeleet pelaamiseen

Kaikki alkoi jo teini-iässä. Olin 15-vuotias, kun tutustuin kauppojen rahapeliautomaatteihin. Pelaaminen oli silloin satunnaista ja summat pieniä, mutta se toi jännitystä ja pakoa arjesta. En ymmärtänyt, että tämä oli ensimmäinen askel kohti riippuvuutta.

Kun täytin 18, löysin nettikasinot. Se oli käännekohta. Pelaaminen ei ollut enää satunnaista hupia, vaan siitä tuli pakkomielle. Nettikasinoiden helppous ja nopeus veivät mukanaan, ja pian kuvioon astuivat pikavipit. Velkaantuminen alkoi, ja hallinta katosi.

Ensimmäinen romahdus

Vuonna 2012 tilanne oli niin paha, että menetin luottotietoni ja jouduin ulosottoon. Se oli kova paikka. Hakeuduin Peli Poikki -ohjelmaan, joka oli hyvä apu, mutta silloin en vielä ymmärtänyt, miksi pelasin. En käsitellyt juurisyitä, joten vaikka sain ulosotto-velat maksettua ja luottotiedot takaisin vuonna 2020, ongelma ei ollut kadonnut.

Toinen romahdus – entistä pahempi

Kun sain luottotiedot takaisin, tunsin itseni “normaaliksi” ja ajattelin, että voisin pelata vähän – hallitusti. Mutta olin väärässä. Pelaaminen palasi entistä rajumpana. Lopputulos? Yli 100 000 € velkaa. Pelaaminen vei kaiken hallinnan, ja nyt olen tilanteessa, jossa velat painavat ja elämä tuntuu jatkuvalta selviytymistaistelulta.

Nykytilanne

Tällä hetkellä velkaa on yhteensä 124 218 €, joista perinnässä 106 317 €. Loput ovat autorahoitusta ja osamaksuja. Tuloni ovat noin 3 200 €/kk, mutta pakollisia menoja on yli 1 600 € ja perintäyhtiöiden maksut yli 2 600 € kuukaudessa. Yhtälö ei ole mahdollinen. Olen yrittänyt neuvotella perintäyhtiöiden kanssa, mutta suurin osa ei suostu pienempiin maksuihin. Yksi on valmis keskustelemaan, muut eivät.

Miltä tämä tuntuu?

Rehellisesti? Ahdistavalta ja pelottavalta. On päiviä, jolloin mietin, pitäisikö heittää kaikki romukoppaan ja antaa velat ulosottoon. Mutta en halua luovuttaa. Haluan pysyä “normaalina” kansalaisena ja maksaa velkani. Silti tiedän, että edessä on vaikeita aikoja ja päätöksiä.

Miksi kirjoitan tätä?

Haluan tuoda peliriippuvuuden todellisuuden näkyväksi. Tämä ei ole vain “huono tapa” – tämä on sairaus, joka voi tuhota elämän. Jos olet samassa tilanteessa, et ole yksin. Jos et ole kokenut tätä, toivon että tämä antaa ymmärrystä siitä, miten vakava ongelma rahapeliriippuvuus on.

Tämä blogi sekä Instagram julkaisut tulee olemaan päiväkirja matkasta kohti toipumista, talouden hallintaa ja uutta alkua. Kerron avoimesti luvuista, tunteista ja ratkaisuista – myös epäonnistumisista. Toivon, että tarinani voi inspiroida, tukea ja antaa vertaistukea.

Tavoite: Ei enää pelaamista. Ei enää salailua. Vain rehellisyyttä ja askelia kohti parempaa elämää.

Suosittelen hakemaan apua. Netissä esimerkiksi 

https://www.peluuri.fi/hae-apua/kiireellinen-apu
https://pelirajaton.fi/
https://www.mielenterveystalo.fi/fi/pelaaminen/hae-apua-peliriippuvuuteen
https://mieli.fi/mielenterveys-koetuksella/peliriippuvuudet/rahapeliriippuvuus/
https://paihdelinkki.fi/tietopankki/tietoiskut/pelaaminen/rahapeliongelman-tuki-ja-hoito/


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ajatuksia vertaistuesta... Onko siitä oikeasti apua vai..

Kun velka vie yöunet – ahdistus, stressi ja selviytymiskeinot